3 yksinkertaista päivittäistä harjoitusta, joilla tulet onnelliseksi!
5 neuvoa tasaiseen suorituskykyyn!
7 askelta ongelmiin!
8 konttausta psykoosiin!
No sehän eskaloitui nopeasti. Jos on kuluttanut vuosia lukemalla kaikkea mahdollista ja mahdotonta masennuksesta, täytyy tutkijan varmastikin tietää niksin jos toisenkin miten masennuksesta paranee. Ja tokihan tunnen eri aikojen retoriikkaa aiheeseen liittyen. ECT-hoidot, MAO-inhibiittorit, SSRI-lääkkeet, työnteko, lepo, psykoterapia, taideterapia, metsäretket ja puiden halailu. Kyllähän neuvoja ja ratkaisuja on, mutta kysymys ei tämän tutkijan mielestä ole oikea.
Meidän ei pidä kysyä, miten masennuksesta parannutaan. Sen sijaan meidän pitää kysyä, mitä masennus tarkoittaa. Oma väitöskirjani keskittyy puhtaasti tuohon kysymykseen ja jo kohtuullisesti rajatussa aineistossa kuva on hyvin moninainen. Samalla hyvin paljon ja monin tavoin erilainen kuin nykyään. Muutamassa kymmenessä vuodessa on tapahtunut yhtä sun toista ja läpi yhteiskunnan, kulttuurin ja tieteen kentän.
Samalla moni asia on pysynyt samanlaisena. 1960-luvulla päätään nosti antipsykiatriaksi kutsuttu suuntaus, joka ei niinkään ollut psykiatriaa vastaan, mutta kylläkin tuolloin vallalla olleita käsityksiä ja käytäntöjä vastaan. Tuolloin esitetyt huolen aiheet ja määrittelyongelmat puhututtavat edelleen ja viime vuosien biologisen psykiatrian voittokulun myötä ovat saaneet aikaan uusiakin liikkeitä, kuten ”Mad in …” -liikkeet.
Väitöskirjassani lupaan vastata kysymykseen, mitä masennus tarkoitti 1900-luvun lopun Suomessa. Mutta nyt voin tapojeni vastaisesti antaa muutaman vinkin ihan vain olemiseksi:
- Puhu ihmisille. Me kaikki olemme eksyneitä ja ihmeissämme. Kukaan ei ole keksinyt koko elämän, maailman ja maailmankaikkeuden ratkaisua.
- Välitä.
