Oletko koskaan miettinyt millaisena sinä haluat jäädä historian kirjoihin? Haluatko olla se nimi, jonka tapahtumahistoriaan keskittyneet mainitsevat aina kirjoittaessaan tietystä teemasta tietyssä ajassa? Haluatko olla oman aikasi Tuomas Akvinolainen, Thomas Edison tai Tarja Halonen? Suuri ja merkittävä henkilö, jonka kautta avataan oman aikansa ajattelumaailmaa ja käynnissä olleita muutoksia.
Laajempaan jaettuun ja ylöskirjattuun muistiin pääsemiseksi vaaditaan aivan omanlaistaan energiaa ja myös paljon hyvää tuuria. Suurin osa historiasta muodostuu kuitenkin aivan muusta kuin yksittäisten ihmisten teoista, joita muut ihmiset arvostivat — joko aikanaan tai postuumisti. Suurin osa elämästä on aivan muuta kuin merkittäviä tekoja ja ne kaikki muokkaavat tulevaisuutta.
Me luemme koulukirjoista sotasankareista ja filosofeista, mutta ihmisten kannalta huomattavasti merkityksellisempiä tekoja ovat olleet kaikki ne kerrat, kun aikuinen on puhaltanut lapsen polveen tämän kaaduttua. Kaikki ne lukemattomat kerrat, kun ystävä on kuunnellut toisen huolia ja auttanut jaksamaan. Kaikki se järisyttävän suuri määrä huolta, jota vanhemmat ovat vuosituhansia jälkikasvustaan tunteneet.
Todellinen historia on kaiken tapahtuman ja surkeidenkin kohtaloiden lisäksi välittämistä, huolehtimista, toiveikkuutta, yrittämistä, lisääntymistä, kuolemista, suremista, luopumista, kohtaamista, auttamista.
Ja jokaisesta, ihan meistä jokaisesta, jää jälki historiaan. Joistain hyvin pieni, huomaamaton ja katoava, mutta osa ihmisten historiaa yhtä kaikki. Kukin voikin kohdallaan pohtia millaisen jäljen itse haluaa jättää. Haluaako olla ehkä se, jonka nimeä ei välttämättä mainita Suuressa Kertomuksessa, mutta jonka nimi postuumisti lausuttuna saa hänet tunteneilla lämpimän tunteen rintaan ja vielä sen jälkeen, kun nimi on unohtunut on olemassa yhä ihmisiä, jotka puhaltavat polveen juuri sillä hassulla tavalla, jonka tämä nyt jo nimetön historian hahmo aikanaan omalle lähipiirilleen opetti.
