Tiedät varmaan, ettet ole tarpeeksi hyvä.
Töissä et suoriudu riittävän tehokkaasti ja tasaisesti. Et liiku tarpeeksi ja silloinkin kun liikut, niin teet sen liian yksipuolisesti. Ravitsemuksesta ei tarvitse edes mainita – aina mokaat kuitenkin. Liian vähän kasviksia, väärään aikaan ja väärän määrän. Ystäviin et ole tarpeeksi yhteydessä ja silloinkin kun olet, keskityt vain omista jutuista kertomiseen. Nukkua et osaa, lapsia et osaa kasvattaa, omat vanhemmat olet kiittämättömänä paskiaisena laiminlyönyt ja naapuriakaan et moikkaa oikealla tavalla. Kaiken kaikkiaan, kuten kaikki kulttuurissamme on sinulle jo kertonut, olet täysi paska.
Mitä sitten voit tehdä, jottet olisi täysi paska? Kulttuurissamme on tähänkin onneksi vastaus! Opettele itsemyötätuntoa! Opettele mindfullnessia! Tee kiitollisuuspäiväkirja ja metidoi! Juo viherteetä ja keskity itseesi! Opettele suhtautumaan itseesi positiivisesti! Tottakai teet tämänkin kaiken väärin. Meditoit väärään aikaan, olet vääristä asioista kiitollinen etkä osaa suhtautua itseesi positiivisesti, kun kaikki ympärilläsi huutaa sinun olevan väärä. Sinun virheesi. Sinun mokasi. Sinun riittämättömyyttäsi.
Mitä jos et pyrikään muuttamaan itseäsi, vaan avaatkin silmät ja kohdistat katseen ympärillesi? Saatko hyvää palautetta, ollaanko sinua kohtaan positiivisia? Kannustaako yhteiskunta pärjäämään ja olemaan itseesi tyytyväinen? Saatko ystävällisiä sanoja työpaikalla, ystäviltä, perheeltä, naapurilta? Pitäisikö sinun itsesi sijaan muuttaa elämänpiiriäsi?
Mitä jos hyväksyisit, että jotkut asiat saavatkin ottaa päähän? Köyhyys, huono-osaisuus, sairaus eivät aina ole pelkkää yksilön omaa heikkoutta. Joskus toivotun työpaikan saamatta jääminen voi olla oikeasta sattuman kauppaa eikä sinun suurta huonouttasi. Joskus naisten asema oikeasti on vaikeampi. Joskus yhteiskunta ei ota tarpeeksi huomioon ihmisten ja elämäntilanteiden erilaisuutta. Joskus on syrjintää, rasismia, misogyniaa, tai vain pikkumielisyyttä ja inhottavuutta.
Mitä jos itsesi sijaan muut kertoisivat sinulle oletko tarpeeksi hyvä? Mitä jos kysyt puolisolta, työnantajalta, ystäviltä, että ovatko he tyytyväisiä suoritukseesi? Ja mikä tärkeintä, hyväksyt vastauksen, erityisesti jos se on positiivinen. Mitä jos itsesi sijaan kehut muita ja annat heille positiivista palautetta, siis aidosti? Mitä jos haluat elää yhteisössä, jossa ihmiset kannustavat ja kehuvat toisiaan?
Mitä jos itsemyötätunnon sijaan saisitkin myötätuntoa?
