Vaikka kaikenlainen positiivisuus saa minut varautuneeksi, niin olen mielissäni seurannut viime vuosien keskustelua kehopositiivisuudesta. Tiedättehän ajatuksen siitä, että kaikenlaisissa kehoissa tulisi saada viihtyä juuri sillä hetkellä huolimatta mahdollisista tavoitteista tai tavoitteettomuuksista.
Ammattijärjestäjä Ilana Aalto taas on jo jonkin aikaa puhunut kotipositiivisuudesta. Kodin siisteysaste ja sisustus pitäisi muokkautua siellä asuvien mukaan eikä ulkoisten vaatimuksen. Toisin sanoen, jos sinua ei haittaa kalsarit keittiön lattialla, niin ei pitäisi kotonasi vierailevaakaan haitata.
Tänään törmäsin uuteen positiivisuusaatteen muotoon nimittäin ruokapositiivisuuteen. Seuraamassani erääseen ruokavalioon keskittyvässä keskusteluryhmässä Ulrika Lillsunde kirjoitti lempeästi, kuinka ruoasta täytyy saada puhua ilman häpeää. Vaikka koko keskustelun ideana on puhua ruoasta, ei rakentava keskutelu ole toisten valintojen kauhistelua tai ruokakuvien äärellä yököttelyä.
Keho-, koti- ja ruokapositiivisuuden jälkeen voisimme lanseerata mielipositiivisuuden. Tai koska yleisesti ottaen olen nihkeä ihminen, niin vielä paremmin mielineutraaliuden. Independent-lehden artikkelissa todetaan kehopositiivisuuden vaativan oman kehon rakastamista ja se voi joillekin olla liian rankka vaatimus. Kehoneutraalius sen sijaan painottaa sitä, että ihmisten tulisi jättää ylenmääräinen oman kehonsa kritisoiminen ja vihaaminen ja käyttää tämä energia aivan muihin asioihin. (1)
Mielineutraalius voisi tarkoittaa häpeästä vapaata mutkattomuutta. Mielet toimivat eri ihmisillä eri tavoin. Toisen mieli on neuroepätyypillinen, toisen alakuloon taipuvainen ja kolmannen kirkas kuin järvenpinta tyynellä ilmalla. Samankin ihmisen mieli reagoi ympäristöönsä ja kehon sisäiseen maailmaan. Pandemian aikana joku voi olla jatkuvasti stressaantunut, koulun tenttejä edeltävinä öinä toinen voi olla uneton ja jokin äärimmäinen tilanne voi ajaa kolmannen psykoosiin. Myös iän ja elämän myötä aivan varmasti tapahtuu muutoksia ja seesteisimmässäkin elämässä tulee aikoja, jolloin on surua tai väsyttää. Mikään näistä ei ole epänormaalia ja ihmiseläimelle tuntematonta, vaan juurikin ihmisyyttä. Mielen erilaisuudet on hyvä tiedostaa ja niistä pitäisi voida puhua ilman ihmettelyä saati häpeää.
Mielineutraalius tarkoittaisi kaikenlaisten mielten näkymistä myös mediassa ilman toiseuttamista. Kahvipöydässä ei toisin toimiva mieli aiheuttaisi tuomitsemista tai puheita selän takana. Mieli nyt vain olisi mitä olisi. Ilman vihaa, häpeää, pelkoa, katkeruutta, syyllisyyttä. Vaikka mieli toimisi jo syntyjään toisin tai olisi muuttanut toimintaansa jostain syystä, niin ihminen olisi silti riittävä. Ihan vain neutraali. Mielineutraali.
(1) Rachel Hosie: What is body neutrality and why do some people prefer it to body positivity? Independent 16.8.2018.
