Jos haluamme paremman maailman, niin saavutammeko sen mekaanisesti muokkaamalla ihmisestä ”parempi”? Väittäisin, että emme. Vaikka voisimme muuttaa jok’ikisen maapallon asukkaan supersankariksi, jolla olisi täydelliseksi katsomamme ruumis ja uskomattoman hyvä muisti ja tiedonkäsittely, niin väittäisin, että olisimme edelleen samoissa ongelmissa kuin nykyään – jopa pahemmissa.
Ihminen on sosiaalinen eläin ja samalla monin muunkin tavoin riippuvainen ympäristöstään. Jo aistitasolla esimerkiksi näkökykymme jää kehittymättä, jos joku sitoisi silmämme ensimmäisen elinvuoden ajaksi. Voidakseen hyvin ja kukoistakseen ihminen tarvitsee hyvin paljon ympäristöltään. Hän tarvitsee aistiärsykkeitä, haasteita. Hän tarvitsee ravitsevaa ruokaa, vitamiineja, saasteetonta vettä. Muilta ihmisiltä tarvitaan läheisyyttä, arvostusta, kannustusta, rakkautta, hyväksyntää.
Globaalisti ajateltuna vain harva saa näitä kaikkia kasvaessaan aikuiseksi. Meillä on sukuja, jotka elävät kaatopaikoilla, sota-alueilla, nälänhädässä, täydellisessä sorrossa. Suomessa elämme suhteellisesti vauraassa ja hyvinvoivassa maassa, jossa on mm. suhteellisen toimiva koulutusjärjestelmä ja terveydenhoito. Silti meilläkin uutisoidaan jatkuvasti esimerkiksi lapsiperheköyhyydestä, pitkäaikaisista kiusaamistapauksista, kroonisesta yksinäisyydestä, eriarvoisuudesta, syrjäytymisestä.
Mitä jos leikimme ajatusleikkiä, jossa kaikki maailmassa pysyy samanlaisena, mutta tunnin päästä kaikki maailman ihmiset muuttuvat supermiehiksi, supernaisiksi, supermuunsukupuolisiksi, jne. Mitä tapahtuisi? Muuttuisivatko kaikki onnellisiksi? Katoaisiko kaikki katkeruus, yksinäisyys, pelko tulevasta? Katoaisivatko ihmisten huolet läheisistään, itsestään? Entä olisivatko kaikki samaa mieltä siitä, miten maapallosta tulisi hyvä paikka elää? Katoaisiko esimerkiksi epäusko ilmastonmuutosta kohtaan tai usko kapitalismin kaiken parantavaan voimaan? Olisivatko nämä super-ihmiset yht’äkkiä ystävällisiä ja ymmärtäväisiä toisiaan kohtaan? Voitaisiinko kaikilta sitä edes vaatia?
Kaikki mitä olen tähän mennessä lukenut ja oppinut viittaa hyvin yksinkertaiseen ja täysin päinvastaiseen ratkaisuun: Mitä parempi ihmisten on olla, sitä parempia he itse ovat.
Se vaatii meiltä kaikilta paljon, mutta samalla me kaikki myös saamme: Saamme sen paremman maailman.
