Tulevaisuus saatavilla, mutta riittävätkö resurssit?

Suhtaudun intohimoisesti tutkimuskohteeseeni ja sen ympärillä oleviin tutkimuskenttiin. Olen lähes aina ollut kiinnostunut jollain tavoin marginalisoiduista ihmisryhmistä ja toisaalta ihmisen mieleen liittyvistä pohdinnoista. Kulttuurihistoria on antanut hyviä työvälineitä tämän kaiken tutkimiseen ja ylipäätään ymmärtämiseen. En ole koskaan halunnut helppoja ratkaisuja tai yksinkertaisia selityksiä, vaan kaivannut kokonaisvaltaisempaa ymmärrystä. Luonnollisesti kaikkea ei voi tietää eikä kaikkia syy–seuraus-suhteita tuntea. Vaikka olisi täydellisen tehokas ja tietokoneen kaltaisella muistilla varustettu, jää ihmisiä tutkittaessa aina jotain pimentoon; Emmehän me itsekään ole täysin tietoisia kaikesta omaan aktuaaliseen todellisuuteen vaikuttavasta, saati sitten, kun tutkitaan muiden ihmisten käsitysmaailmoja ja kuten omalla kohdallani mennään vielä ajassa taaksepäin. Jäännöksettömiä täydellisiä vastauksia ei voida siis tavoittaa, mutta lähemmäs kokonaisvaltaisempaa ymmärrystä voidaan silti pyrkiä.

Tästä päästään omaan tulevaisuuteeni ja resursseihini. Tällä hetkellä olen yliopistolla kiitos useamman säätiön rahoituksen. Tällä ajalla toteutuu väitöskirja monografia-muodossa. Olen kuitenkin jo pidempään ollut tietoinen väittelyä seuraavasta Kuoleman laaksosta, jolloin kilpailu rahoituksesta ja tutkijanpaikoista kiristyy kärjistyäkseen viitisen vuotta väittelyn jälkeen. Omat tavoitteeni tulevaisuuden suhteen olisikin yhdistää ajoittaista tutkimustyötä akateemisen maailman ulkopuoliseen työhön.

Käytännössä tämä tarkoittaa lisää työtä ja nimenomaan ilmaista työtä. Olen viime vuosina etsinyt matalampaa aitaa, mutta sellaista ei ole. Jotta voisi osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun on saatava itselleen ääntä ja rakennettava verkostoa ja sanomaa olemalla somessa, kirjoittamalla tekstejä, blogia, mahdollisesti myös omaan tutkimukseen perustuva tiedettä popularisoiva teos.

Tehtävä ei ole helppo eikä yksinkertainen ja polku on aina lopulta yksinäinen, mutta sen verta monta askelta tälläkin polulla on nyt jo otettu, ettei matkaa enää jätetä kesken.

Tavoitteeni on kaikessa yksinkertaisuudessaan muuttaa kulttuuria ja tehdä siitä parempi paikka elää mielen eri variaatioille. Olen nyt viime vuodet tehnyt diagnoosia vallitseville ajattelutavoillemme, nyt ehkä pikku hiljaa alan esittämään myös hoitokeinoja.

Vastaa